Kokemusta rikkaampia kestokuivikkeesta

« Takaisin listaan

15
Tammikuu

Kesällä ja alkusyksyllä 2019 vierailin 12 tilalla hakemassa oppia ja käytännön kokemuksia kestokuivikkeen käytöstä, erityisesti siirtymäkauden lehmillä. Haastateltavilla tiloilla oli käytössä kestokuivikepohja, jossa uutta kuiviketta lisättiin kerroksittain vanhan päälle, kunnes kuivikealue tyhjennettiin kokonaan (tai osittain) ja täyttäminen aloitettiin uudestaan. Mukana ei ollut sellaisia kompostipohjia, joissa kuivikepohjan palamista edesautetaan päivittäisellä kääntämisellä. Haastattelun lisäksi tein navetassa havaintoja kuivikkeen ja eläinten puhtaudesta, kuivikepohjan syvyydestä ja ilmanlaadusta.

 

Vastapoikineita hiekalla

 

Heinäkuun blogissani jo käsittelin syitä, miksi toimeen tartuttiin. Saatavilla on hyvin vähän tutkittua tietoa nimenomaan kestokuivikepohjan hoidosta. Halusimme tuoda käytännön tuomaa ”hiljaista tietoa” esiin tiloilta, ja sitä saatiinkin hyvin kokoon! Vastaan tulivat erilaiset strategiat siirtymäkauden lehmien osastoinnissa poikimakarsinasta kuukauden kestävään VIC-ryhmässä köllöttelyyn, poikimaruuhkien mukanaan tuoma stressi, vinkkejä kestokuivikealueen yleiseen suunnitteluun, sekä tietenkin käytännön kokemukset eri kuivikkeiden ominaisuuksista ja toimivuudesta kestokuivikealueella.

 

”Paras mahdollinen alusta lehmälle”

 

Erilaiset strategiat siirtymäkauden osastointiin VIC-ryhmälle ja poikimakarsinalle

Kaikki tilat olivat robottitiloja, robottien lukumäärä tiloilla oli 1-7 kpl ja lehmien lukumäärä vaihteli 64-340 lehmän välillä. Tilat voitiin jakaa kolmeen ryhmään, siirtymäkauden osastoinnin mukaan:

  • VIC-ryhmä eli poikimista odottavat ja vastapoikineet kestokuivikkeella
  • poikimakarsina kestokuivikkeella
  • koko umpikausi (tai puolet siitä) kestokuivikkeella

VIC-ryhmä tarvitsee erilaisen lähestymiskulman siirtymäkauden strategiaan eläinten siirroille, kuin poikimakarsinaa käyttävillä tiloilla. Poikimakarsinaa käytettäessä on tärkeämpi olla riittävästi puskuritilaa poikiville, koska poikimiset saattavat viivästyä tai lehmää ei heti voi terveyden perusteella siirtää lypsävien sekaan. Vastapoikineiden VIC-ryhmä tuo joustoa poikimaruuhkien aikaan, kun tilaa on varattu lehmien pidempiaikaiseen oleskeluun kuivikealueella eikä ole kiirettä siirtää eläimiä pois seuraavien poikimisten tieltä.

 

”Missään muualla en ole nähnyt hiehojen oppivan näin hyvin robotille”

 

Kävin keskusteluja monien tilojen kanssa eläinmäärästä siirtymäkauden osastoilla, ja siitä miten poikimaruuhkat tilalla vaikuttavat. Tässä aineistossa umpilehmien osuus kaikista lypsylehmistä oli hyvin vaihteleva (9,9 – 21,4 %). Umpilehmien osuudesta voi suoraan päätellä, onko tulevan kahden kuukauden aikana tiedossa ruuhkaa vai väljyyttä. Tasaisesti jakautuneisiin poikimisiin panostamalla vältyttäisiin liialta vajaakäytöltä kestokuivikkeella, jotka ovat kalliimpia eläinpaikkahinnaltaan kuin parsipaikat. Ylitäyttö aiheuttaa stressiä sekä ihmisille että eläimille, kun täytyy keksiä paikka kaikille lehmille ja samalla kuivikkeen menekki ja työmäärä lisääntyy.

Katse kuivikkeeseen

Yleisimmin käytetyt kuivikemateriaalit olivat hiekka, olki ja turve. Myös eri kuivikkeiden sekoituksia oli käytössä ja haketta tai kutteria oli joillain tiloilla mukana kuivikesekoituksessa. Kestokuivikkeesta huolehtimiseen kulunut aika vaihtelee paljon esimerkiksi tarvittavien esivalmistelujen ja navetan pihapiirin toimivuuden mukaan, mutta tilat eivät yleisesti ottaen kokeneet työmäärää liian suureksi, eivätkä kestokuiviketta työleiriksi.

 

 

Kuivikemateriaalit sekä kuivitusratkaisut on joka tapauksessa aina mietittävä tilakohtaisesti heidän lähtökohdistaan, joten mitään yleismaailmallisesti joka tilalle sopivia suosituksia ei näidenkään kokemusten perusteella pysty antamaan. Hinta, saatavuus, ominaisuudet, varastointimahdollisuudet, aiemmat kokemukset ja myös vuodenaika vaikuttavat tilojen kuivikevalintoihin.

Vinkkejä myös kestokuivikealueen suunnitteluvaiheeseen

Tutkimuksesta sain myös pitkän listan kuivikealueen yksityiskohdista, joihin kannattaa kiinnittää huomiota jo suunnitteluvaiheessa. Omien havaintojeni lisäksi ne koostuivat tilojen kommenteista omasta navetastaan, mitä on täytynyt parannella rakentamisen jälkeen, tai mitä nyt rakentaessaan saattaisi tehdä toisin. Tilallisilla tuntui olevan hyvä tunne kestokuivikkeesta omassa navetassaan.

 

”Ei ollut niin työläs kuin etukäteen ajatteli”

 

Tutkimuksista jäi käteen paljon hyviä ja monta opettavaista esimerkkiä kestokuivikkeen hoidosta. Tarkempaan syyniin tarvitsisi laittaa vielä kuivikkeen menekki. Jatkuvaa seurantaa kuivikkeen menekistä ja siirtymäkauden osaston eläinmäärästä tarvitaan, jotta saadaan päteviä lukuja eri kuivikkeille ja saadaan selville, kuinka monta kiloa tiettyä kuiviketta/lehmä/pv tarvitaan.

 

”Jos sitä ei viitsi hoitaa niin se on katastrofi”

 

 

Tutkimuksen antia esiteltiin ensimmäisen kerran viime marraskuun 4dBarn Dairy Welfare Meeting -tapahtumassa. Tutkimuksen toteutukseen saimme rahoitusta Oulun läänin talousseuran maataloussäätiöltä, olemme kiitollisia tuesta!

 

Emmi-Leena Viitanen bloggaa